Roadtrip Lofooteille + 3 retkireseptiä
Karun kauniita vuonoja ja vuoria, keskikesän aurinko (tai kaatosade) ja retkielämää. Norjaan on päästävä joka vuosi - seikkailun maksimoimiksi mieluiten autolla. Heinäkuussa 0li aika vuosittaisen Lofoottien roadtripin.
Tästä matkakertomuksesta selviää, mitä kolmessa kokonaisessa päivässä kerkeää tehdä Lofooteilla, miksi automajoitus on paras ja mitä kokkailla lyhyemmällä retkellä, kun ruoan painosta ei tarvitse tinkiä. Kirjoittelin ylös kolme helppoa ja vegaanista retkireseptiä, jotka sopivat niin lyhyelle luontoretkelle kuin roadtripillä kokkailtavaksi.
Lofoottien parhaat vaellusvinkit kesällä olen kerännyt aikaisemmin tänne.
Ensimmäinen päivä: Abiskon kautta Norjaan
Tavallisesta poiketen osoitimme auton nokan Kilpisjärven sijaan kohti Abiskoa. Ja vitsi miten hieno reitti Pello-Abisko väli olikaan. Reitti kulkee söpöjen ruotsalaisten pikkukylien halki päättyen vuorien ympäröimään Abiskoon. Harmi vain sateen vuoksi kuvasaldo jäi pieneksi, mutta tunnelma autossa puskaparkissa eväitä mutustellen ja leffaa katsellen oli tosi tunnelmallinen.
Juuri tällaisille lyhyille retkille autossa nukkuminen on super kätevää, kun ei tarvitse alkaa pystyttämään telttaa sateessa. Olimme kaataneet penkit alas ja vuoranneet auton koko takaosan tyynyillä ja patjoilla. Miten autossa nukuttaakin aina maailman parhaiten? Viime kesänä asuin äitini kauhuksi kaksi viikkoa Lofooteilla autossa, ja tästä innostuneena sain seuralaisenikin vakuutettua automajoituksen mukavuudesta.
Toinen päivä: Flakstad
Aamupuurojen jälkeen starttasimme Abiskosta kohti Norjaa. Kuusi tuntia sujahti sateessa nopeasti maisemia ihaillen. Pitkän ajon jälkeen nälkä alkoi olla melkoinen eikä sääkään sallinut haikille menemistä. Tiesin, että Flakstadissa on maailman mahtavin suojainen spotti kokkailuille (tarkan lokaation saa yksityisviestillä). Joten eikun retkiruokasuosikkini, crunch wrapit tulille!
Crunch wrapit saavat nimensä tortillalettujen sisään tungettavista nachoista. Ruoka on freesi, mutta sopivan suolainen ja arrabbiata-peston ansiosta rasvainen. Jos teet tortillat aina samalla tavalla niin kokeilepa vaihteeksi crunch wrapeja.
Crunch wrapit
tortillalettuja
Vöneriä
arrabbiata pestoa
kirsikkatomaattia
rukolaa
nachoja
vegejuustoa
Paista Vöner kaasukeittimellä tilkassa öljyä. Siirrä sivuun. Kaada pannulle lisää öljyä ja paista tortillat molemmin puolin. Pidä kaasun teho pienellä. Täytä Vönerillä, kasviksilla ja nachoilla. Nauti!
Crunch wrapit syötyämme ajoimme auto parkkiin ja vietimme reissun toisen yö rauhallisella paikalla veden äärellä. Seurana vain tyyni meri, sadepilvet ja lampaat.
Kolmas päivä: Bunes Beach
Aamu valkeni aivan liian aikaisin ja siinä tavaroiden kanssa sekoillessa myöhästyimme minuutilla Reinestä lähtevältä Vindstadin lautalta, joka olisi ollut kyytimme Bunes Beachille. Miksi aamulla lähdöt ovat lähes mahdottomia (kotioloissakin), eikä tavaroita löydy mistään? Autossa nukkuminen on muuten kivaa, mutta jos jokaiselle tavaralle ei ole omaa paikkaa, sitä ei todennäköisesti löydä kuin vasta kotipihassa.
Seuraava lautta lähtisi vasta muutaman tunnin kuluttua. Hetken harmiteltuamme päätimme käyttää aurinkoisen aamupäivän lounaan kokkailuun lähellä sijaitsevassa Å:ssa. Kallioilta löytyi kaunis paikka lounaalle. Kasviksia pilkkoessa ja meren kimmeältäessä mieli kohosi kummasti. Lähes pakollinen retkiruoka on hummuspasta, joka maistuu säällä kuin säällä. Niin tälläkin kertaa.
Hummuspasta
(kahdelle)
n. 250g pastaa
½ purkkia hummusta
½ paketti härkistä
paprika
kirsikkatomaatteja
rukolaa
sitruunan mehua
aurinkokuivattuja tomaatteja
suolaa & pippuria
Keitä pasta kaasukeittimellä al denteksi. Ennen kuin kaadat veden pois, ota osa keitinvedestä talteen. Pilko paprika ja kirsikkatomaatit. Lusikoi pastan sekaan hummusta ja notkista lisäämällä keitinvettä. Lisää sekaan härkis, tomaatit ja paprika. Kuumenna pienellä lämmöllä, jotta myös kasvikset lämpenevät ja pehmenevät hieman. Lisää sekaan aurinkokuivatut tomaatit, sitruunan mehua, suolaa, pippuria ja rukolaa.
Hummuspasta pelasti nälkäkiukulta Å:ssa
Lokkikavereita taivaan täydeltä Å:ssa
Toisella lauttavuorolla olimme ajoissa, ja nappasimme matkalle mukaan kahvit Bringen kahvilasta, josta muuten saa kelpo kahvin lisäksi kauramaitoa (best!). Lautta siis lähtee Reinestä Bringen kahvilan takaa kohti Vindstadiin, josta matka jatkuu helppoa reittiä pitkin kohti Lofoottien lemppariani, Bunes Beachiä. Mielestäni ranta on kuin Star Warsista. Paremmin paikkaa en osaa kuivalla. Tämä käsittämättömän kokoinen ranta valtaisien vuorien ympäröimänä pitää kokea itse.
Rannalle päästyämme ryhdyimme teltan pystytykseen, jotta saisimme sateensuojan. Sadepilvet oli seuranamme täälläkin, vaikka välillä taivas aukesi kauniisti jossain kaukana meren yllä. Tavallaan sateella retkeily on aika rentoa, kerrankin voi vaan olla. Illalliseksi oli Saaran inspiroimaa järkyttävän hyvää satay currya, jota kokkailtiin sateen ropistessa telttaa vasten. Tulipa myös testattua kuinka kätevä avaruuslakana on absidissa tilan jatkeena. Muuten ilta sujui kokkailun lisäksi ympäröivää luontoa kuvaillen.
Satay currya avaruuslakanalta tarjoiltuna. Tämä curry on ihan bängeri!
Satay curry
(kahdelle)
1 pussi satay-kastiketta
250ml kookoskermaa
1 paketti härkistä
pieni parsakaali
2 valkosipulinkynttä
pieni pätkä inkivääriä
1 pussi Uncle Ben’s pikariisiä
öljyä paistamiseen
Lisäksi:
suolapähkinöitä
limeä
Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan. Kun riisi on valmis, siirrä syrjään. Pyyhkäise kattila puhtaaksi paperilla. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet ja inkivääri. Kuullota tilkassa öljyä kaasukeittimellä. Varo polttamasta. Lisää kattilaan kookoskerma, satay-kastike, härkis ja pienemmäksi pilkottu parsakaali. Curry on valmis, kun parsakaali on hieman pehmentynyt. Annostele lautasille riisin kera. Viimeistele curry suolapähkinöillä ja limen mehulla.
Aamulla sadepilvet näyttivät kaikonneen, jes! Äkkiä leiri kasaan ja huiputtamaan. Helvetestinden on heittämällä lemppari haikkini. Sopivasti haastetta ja vaihtelevaa maastoa alkaen suomaisesta heinikosta ja jatkuen kohti kivikkoa ja kalliota. Lopuksi reitillä pääsee haastamaan korkeanpaikan kammoa ja boulderoimaan ennen huippua.
Näkymät Helvetestindenin (602m) huipulta
Huiputettuamme olikin aika kipittää kiireenvilkkaa takaisin Vindstadiin. Matkalla satamaan kerkesin hetken haaveilemaan Norjan kodista, jonka etupihalla avautuisi meri ja vuonot, takapihalta vesiputous.
Pssst. Reineen palaavien lauttojen aikataulu kannattaa katsoa etukäteen, sillä lautat kulkevat aika harvakseltaan.
Neljäs päivä: Henningsvaer
Viimeinen pysähdyksemme oli entinen kotikyläni Henningsvaer, jossa asuin kesän 2021 ollessani aamiaiskokkina Trevarefabrikkenissa. Vitsit miten tunteikasta olikaan pistäytyä tässä pikkiriikkisessä kylässä. Tämä pikkuruinen kalastajakylä on tunnettu dronella kuvatuista jalkapallokentän kuvista ja taustalla siintävistä vuorista. Dronea minulta ei löydy, eikä myöskään kuvia jalkapallokentästä. Sen sijaan olen hurmaantunut kylää ympäröivästä merestä ja vuorista, jotka näyttävät joka päivä erilaisilta. Nämä maisemat eivät jätä ketään kylmäksi.
Visiitti jäi hyvin lyhyeksi, sillä kävimme vain ihmettelemässä aukeavaa merta sekä ajamassa Henningsvaerin kylän läpi. Henningsvaeriin kannattaa suunnata ajan kanssa ihan vain Trevarefabrikkenin takia, josta löytyy parhaat pizzat ja iltameiningit. Tämä vanha puutehdas sopii myös kahvitteluun, kuten myös super symppis Lysstøperi & Café.
Seuraavana aamuna olikin aika suunnata takaisin sateen saattelemana Suomeen. Näissä maisemissa olisi viihtynyt pidempäänkin, myös seuralaiseni mielestä, joka on ihmismassoja välttävä, kokenut Lapin eränkävijä, mutta Lofooteilla ensikertalainen. Onneksi Lofooteille pääsee aina takaisin, autolla jo kymmenessä tunnissa.
Onko siellä muita Pohjois-Norjasta hullaantuneita?
