10 kysymystä NUTS Karhunkierros polkujuoksutapahtumasta
Itsensä ylittämisestä ja oman elämäsi supersankariudesta
‘‘Koskaan ei oo liian myöhäistä lähteä sille kauan haaveilemallesi vaellukselle tai osallistua polkujuoksukisaan. Elä anna sen hidastaa mitä muut ajattelee tai ettet ehkä ole kisan nopein. Keskity omaan kisaan, sillä sä oot jo oman elämäsi supersankari!
Multa jo kysyttiin eilisen 34km juoksun sijoitusta. Jos mulla ois sijoitukset mielessä niin treenaisin ihan eri tavalla. Rakastan liikkua, jotta voin vaivatta vaeltaa tunturissa tai osallistua polkujuoksukisaan. Tärkeintä on pysyä ehjänä ja terveenä ja nauttia jokaisesta seikkailusta!
Vielä eilisen juoksun aikana olin varma ettei tässä oo mitään järkee, tää ei oo enää hauskaa ja never again. Mutta nyt jo haaveilen että pääsispä taas vaaroja valloittaa.
Ja jos joku miettii ettei 34km oo homma eikä mikään niin jokainen voi lähteä kattomaan miten tossu liikkuu tuolla mudassa, juurakossa, ylämäessä jossa itteä hilataan ylöspäin köysien avulla. NUTS Karhunkierros järjestetään nimittäin myös ens vuonna! Ootko mukana?’’
Näin kirjoitin juoksun jälkeisistä tunnelmista Instagramiin. Tässä postauksessa pureudun lisää polkujuoksun ihanuuteen ja kamaluuteen 10 kysymyksen kautta.
VLOGI KARHUNKIERROKSEN 34KM JUOKSUSTA LÖYTYY TÄÄLTÄ
1 Miksi osallistuit?
Miksi en? Urheilun riemua, Suomen kauneimpia maisemia, yhdessä tekemistä, itsensä ylittämistä. Vaikka matkan voisi hyvin käydä juoksemassa omatoimisesti, puskee ‘‘kisapaine’’ piirun verran parempaan.
2 Mikä 34km matkassa viehättää?
Legendaarisen Karhunkierroksen parhaat palat pienessä paketissa, maltillinen matka, jonka juokseminen ei todennäköisesti aiheuta isompaa damagea vaikka juoksu olisi jäänyt vähemmälle talven jäljiltä. Palautuminen ei myöskään vie useita kuukausia.
3 Mitä tunteita koit matkan varrella?
Kaikkea! Juoksun riemua, maisemien riemua, sään riemua. Juoksu kulki varsinkin alkuun tosi hyvin ja olin onnesta soikeana. Mulle vaikein etappi oli tänäkin vuonna 10-20km, jolloin tuli tylsistyminen, kolotus, toisenkin jalan hiertyminen, lisää tylsistymistä, sykkeetkin oli hieman liian korkealla mutten malttanut himmaillakaan. Yritin kääntää orastavan tuskastumisen kepeydeksi ajattelemalla, että jos olisin 300km matkalla, olisi nämä jalat ihan kevyet verrattuna siihen mitä ne tulisivat olemaan vaikkapa 280km kohdalla. 😄
4 Missä onnistuit?
Kenkävalinnassa ja hyvän fiiliksen ylläpitämisessä. Toki välillä oli vaikeita hetkiä, joissa mietin että never again, ihan hirveetä ja että tää ei ole enää hauskaa. Enimmäkseen oli kuitenkin hauskaa ja nautin hirveästi juoksusta ja erityisesti maisemista.
Tärkeintä oli pysyä ehjänä ja pistää kaikki peliin. Molemmissa onnistuin. Vaikka polvissa ja nilkoissa alkoi tuntua kipua matkan aikana, ei se kuitenkaan seurannut seuraavaan päivään. Myös vauhti oli sellainen, etten piiruakaan nopeammin olisi päässyt vaan kaikki mehut jäi polulle - ei siis jäänyt mitään jossiteltavaa.
5 Mitä opit?
Jalkojen teippaaminen vähensi nilkkakipua, aina jaksaa enemmän kuin mitä mieli sanoo ja sen että alamäkivetojen treenaaminen auttaisi polvia kestämään ryskytyksen alamäissä.
6 Mikä maistui parhaiten juoksun aikana?
Kuulemma NUTSin mandariinit maistuu maailman parhaalta - ja se oli ihan totta! Huolloista nappasin mukaan kourallisen mandariineja ja sipsejä, jotka maistui taivaallisilta. Siinä sipsiä mussuttaessa mietin että oispa kokonainen pussi mukana. 😋
7 Miten treenasit matkalle?
Hiihtämällä, juoksemalla vetoja, pk-lenkkejä ja nopeita muutaman kilsan rykäyksiä. Vauhdin kanssa leikittelemällä, voimatreenillä ja pyöräilemällä. En treenannut millään ohjelmalla, vaan liikuin intuitiivisesti - tekemällä sitä mikä milloinkin huvittaa.
8 Mikä oli vaikeinta matkan varrella?
Kivut ja Valtavaaran ylitys. Valtavaaran nousu vei kaikki mehut, reidet oli ihan sementtiä enkä saanut otettua Valtavaaralla yhtäkään juoksuaskelta. Luulisi että alaspäin tuleminen on helpompaa, mutta polvet oli ihan tulessa joten alaspäin juokseminen oli tälläkin kertaa tuskallisempaa kuin ylös kiipeäminen.
Olin antanut itselleni luvan keskeyttää, mikäli kivut yltyisivät sietämättömiksi. Tärkeintä oli kuitenkin pysyä ehjänä eikä puskea hinnalla millä hyvänsä. Onneksi kipu pysyi siedettävissä rajoissa.
9 Millä kengillä juoksit?
Jalassa mulla oli Merrell Agility peak 5 polkujuoksukengät (oli muuten best idea valita koon isompi kisakenkä, säilyi nimittäin kynnet tallella!). Kenkävalinta oli 5/5.
10 Osallistutko myös ensi vuonna?
Oon juossut NUTS Karhunkierroksen 34km nyt kahteen kertaan, joten ehkä suuntaan uusille poluille ensi vuonna.. Vinkkejä parhaista poluista hienoimmilla maisemilla otetaan vastaan!
BONUS! Mikä oli sijoitus?
5h 29min ajalla irtosi naisten 251/650 vaikka enpä mä sillä tiedolla hirveästi mitään tee. 😄
Maaliviivalla kaikki huolet ja hankaluudet unohtui hetkessä
VLOGI KARHUNKIERROKSEN 34KM JUOKSUSTA LÖYTYY TÄÄLTÄ
