Ensimmäinen soolovaellus, Käsivarsi - Termisjärvi

päivä Kilpisjärvi - Paihkasjärvi 10km

Startattiin Kilpisjärveltä matkaan helteen saattelemana kohti Paihkasjärveä. Itikoita piisasi, ei niin paljoa että olisi ollut sietämätöntä, mutta juuri sen verran ettei kovin paljoa tehnyt mieli pysähdellä. Kaapo läähätti, minä läähätin, kuumuutta ei päässyt pakoon minnekään. Toivoin edes pientä tuulenvirettä, mutta turhaan.

Olin ostanut Kaapolle flexin, sillä kuvittelin sen olevan helpompi kuin arjessa käyttämämme liina. Flexi osoittautui kuitenkin turhan lyhyeksi, Kaapo veti, minä huohotin perässä, kunnes tajusin vaihtaa flexin liinaan. Veto loppui kuin seinään ja molemmat oli taas tyytyväisiä. Monesti arjessa hyväksi havaitut välineet siis toimivat parhaiten myös retkellä.

Reitiksi valitsin moottorikelkkauran, olinhan menossa ensimmäistä kertaa erämaahan. Tunnistan suunnistustaitojeni vajavaisuuden, joten ohjenuorana oli pysyä reitillä josta näkyy Saana. Näin eksymisen vaaraa ei ollut.

Huomasin että helteen mukana kasvoi myös kiukku, mikä tarkoitti vaan yhtä asiaa. Kiljuvaa nälkää, jota en tunnistanut ennen kuin nuudeleita ja tofu kitusiini lappaessa. Miten olinkaan päästänyt itseni näin nälkäiseksi? Retkisiskoani Susanna Ylistä lainaten, kun matkassa on seuralainen joka ei itse ruoan, juoman ja levon tarpeitaan pysty tyydyttämään, on itse pysyttävä koko ajan askeleen edellä. Nälkä ei saisi yllättää, janon ei tulisi tuntua eikä itseään pitäisi päästää väsymykseen, jossa päätöksenteko alkaa heikentyä. Havainnoin jatkuvasti karvakaverini läähätystä ja pidimme säännöllisesti juomataukoja.

Ensimmäisen päivän saldoksi tuli 10km, jonka totesin olevan enemmän kuin tarpeeksi tällä helteellä. Saavuimme Paihkasjärvelle, jonne joku ihana oli jättänyt kuivia puita pientä nuotiota varten. Keittelin itselleni pestopastan pienen ystäväni nukkuessa kevyesti savua tupruttavan nuotion vieressä. Kömmimme teltan suojiin hyvissä ajoin ja nukuimme aamun helteestä huolimatta 11h unet.

2. päivä Paihkasjärvi - Termisjärvi 5km

Hikimajasta kömmittyämme keittelin superpuuroa ja hörpin kahvia (kauramaidolla!) kuksasta. Olin karsinut kaiken turhan, mutta kauramaidosta en tingi. Mieluummin jätän kahvin juomatta kun juon mustana.

Kantapään kautta olen oppinut, että leirin purkamiseen rauhassa aamupaloineen menee noin pari tuntia. Sooloretkissä on parasta se, ettei kukaan ole hoputtamassa. Tahtini retkillä on rauhallinen. Toisin kuin vaikkapa ystäväni Saara, joka on pakannut rinkkansa ja valmistanut jo aamupalan sillä aikaa, kuin itse vielä avaimen silmiä. Saisinpa edes puolet tuosta toimeliaisuudesta!

Tämän päivän etappi olisi vain 5km. Siispä matkaan! Puolessa välissä jouduimme sateen yllättämiksi. Huomasin tuvan oikealla puolella rinteessä, ihmettelin ettei sitä karttaan oltu merkitty. Lähemmäksi päästyä huomasin että mökkeröinen olikin jonkun keskeneräinen Honkatalo, jonka lipan alla pahimman sateen ajan värjötimme.

Sade hellitti, ja pääsimme jatkamaan matkaa kohti Termisjärveä. Yr.no oli luvannut Termisjärvelle ukkosta, ja suunnitelma olikin leiriytyä tuvan tuntumaan ja tarvittaessa pelastautua ulkoiselta tuvan suojiin. Onneksi ukkonen näytti lipuvan vain ohi, ja saimmekin nauttia rennosta päivästä Termisjärvellä uiden, syöden ja kahvia teltan suojissa itikoilta hörppien. Mikä siinä onkin että pitää tulla erämaahan, jotta osaisi olla tekemättä mitään.

3. päivä Termisjärvi - Saarijärvi ehkä noin 5-10km

Alkuperäinen suunnitelma oli talsia samaa reittiä takaisin Kilpisjärvelle, mutta kartan mukaan Termisjärveltä lähtisi pieni rakkakivikkoinen polku kohti Saarijärveä. Yrittänyttä ei laiteta eli kimpsut ja kampsut selkään ja kohti seikkailua! Reilu pari kilometriä loivassa ylämäessä rinkka selässä ja koira kädessä oli hieman haastava rasti, mutta se kannatti. Pääsimme etenemään kivikossa Salmijärvelle. Koitoksen jälkeen meinasin purskahtaa itkuun. Täällä sitä ollaan - erämaassa. Kivikkoa ja tunturia silmänkantamattomiin.

Hyttyset jahtasivat meitä sen minkä kerkesivät. Monta vuotta poissa pysynyt päkiä kipu iski yhtäkkiä, ja rakkoja teipatessa Kaapokin simahti. Ukkospilvet vyöryivät yllemme. Tämä oli se hetki kun olisin toivonut että joku kertoisi mitä tehdä. Miten ukkosen kanssa ylipäätään tunturissa olisi turvallista toimia, kun suojaa ei ole tarjolla. Vedin ylleni kuoret ja päätin talsia vielä hetken. Kello läheni neljää enkä ollut syönyt edes lounasta. When in doubt pystytä leiri. Teltta pystyyn Saarijärven vastarannalle, lounasta naamaan ja itikoita karkuun teltan sisälle. Kaapo nukahti taas samantien, ja me jäimme pitämään sadetta telttaan, joka oli varmasti päivän paras päätös. Vettä tuli aivan kaatamalla, mutta meillä oli mukavat oltavat teltan suojissa. Puhelimen netti pelasi taas, ja lueskelin vaelluskertomuksia Abiskosta ja Sarekista. Ehkä jonain päivänä minäkin uskaltautuisin Ruotsin Lappiin.

4. päivä Saarijärvi-Kilpisjärvi 15km

Uusi päivä valkeni utuisena, mutta leirin purettuani aurinko tuli esiin. Edessä olisi siis kuuma päivä. Talsimme Kalottireittiä pitkin ja väistelimme Saarijärvelle sauvakäveleviä. Maisemat tälläkin reitillä on upeat. Jylhiä Norjan vuoria jossain horisontissa, edessä häämötti Saana. Sitä kohti siis. Mieli oli korkealla helteestä huolimatta. Kolme yötä maastossa oli juuri sopiva rasti tälle kaksikolle. Yleensä vaelluksen päättyminen aiheuttaa haikeutta, mutta nyt autolle pääseminen tuntui autuaalle. Auton mittari näytti lämpöä +28. Ja siltä se kyllä tuntui maastossakin. Ennen kotimatkaa kävin saunomassa vielä Lapland Hotels Kilpiksessä ja pulahdin viilentävään Kilpisjärveen. Kilpis jäisi ikuisesti muistoihin ensimmäisenä erämaavaelluksena. Vieläpä koiran kanssa.